Kuinka voikin olla niin vaikea päättää, mitä söisin perjantai-iltaisin? Tämä on kyllä oikea ensimmäisen maailman ongelma, jota ei oikeasti pitäisi ollakaan.
Eilen asia hoitui onneksi aika helposti, kun aloin bussissa selata reseptejä ja päätin paistaa sinihome-kinkku-päärynä-piiraan. Ohjetta lukiessani päätin piiraan olevan hyvää. Ostin homejuustoksi Stiltonia, se tuntui käteen mukavan jämäkältä ja raastettavalta. Lopputulos oli syötävä, muttei muuten mikään erikoinen. Tuskin toista kertaa enää.
Pari vuotta sitten minun oli perjantaisin saatava pastaa. Valmistin erilaisia kastikkeita tai muuten maustoin makaronin. Sitä jatkui kunnes kyllästyin. Sen jälkeen oli sushin vuoro. Perjantai-iltani alkoi sushi-ravintolassa, josta ostin pussillisen kala-riisi-kääryleitä kotiin. Sitä kesti jonkin aikaa kunnes taas kyllästyin.
Sushin jälkeen tuli kala. Piti oikein kiiruhtaa lähimarketin kalatiskille hakemaa syötävää ja sieltä äkkiä kotiin kokkaamaan. Hyväähän kala on ja nopea valmistaa. Taas kuitenkin kyllästyin ainaisiin kalailtoihin.
Typerä ongelmahan tämä on, tiedän. Helpoimmalla pääsisin, kun vain menisin kauppaan ja ostaisin, sitä mitä käteen sattuu. On vain niin hullusti, että tykkään ruoasta ja hyvistä mauista, mutta perjantai-iltaisin en halua viettää pitkiä aikoja kokaten.
Tänään lauantaina en mene kauppaan niin kuin yleensä. On liian liukasta ja autossani ei ole talvirenkaita. Syön loppuun sen eilisen piiraan ja hernekeittoakin on vielä jäljellä. Huomenna mietin ruoka-asioita uudelleen.
Syöminen on tärkeää, ruuan suunnittelu on puoli ruokaa. Itse taas viikonloppuisin jaksan nähdä enemmän vaivaa ruuan eteen, mutta etenkin on ihanaa, jos joku tulee syömään tekosiani.
VastaaPoistaViikolla sitten saattaa mennä monta päivää pata- tai uuniruokien uudelleenlämmittelyssä.
Kiva, kun olet taas aloittanut!
Minäkin tykkään viikonloppuisin yleensä häärätä keittiössä. Olisi kyllä mukava, jos joskus saisin ruokaseuraakin. Välillä vain itselleni kokkaaminen tuntuu niin turhalta. No, riittääpä viikolle sitten enemmän syötävää.
PoistaAloitin, kun tuntui, että täytyy :)