Muutama viikko sitten päätin, etten arkisin avaa viinipulloa. Siitä oli tullut jonkinlaiten tapa, en osannut syödä ilman viinilasin seuraa. Ja kuten usein käy, yksi lasillinen ei riittänyt vaan lasillisia solahti alas muutama. Ei ollut oikein hyvä tapa, siitä oli päästävä eroon.
Nyt olen ostanut viinipullon tai kaksi vain perjantaisin. Eilen nautiskelin viiniäni myöhäänn illalla ja aamulla heräsin päänsärkyyn ja huonoon oloon. Olin huomaamattani juonut pullon lähes tyhjäksi. Koirat riitelivät ja mekastivat, minä yritin saada aamupalaani alas ja manasin tyhmyyttäni. Onneksi päästiin ulos sateeseen.
Tapamme mukaan kaivoimme puistossa kuoppia. Sain rauhassa nojailla puuhun ja katsoa, kun eläimet työskentelivät. Teki hyvää jalallekin, kun ei tarvinnut paljon kävellä. Linnut lauloivat ja jossain kuului tikka hakkaavan. Sinne se kankkusenpoikanen jäi, kuraisiin kuoppiin pusikoiden juurelle. Hyvä kun jäi, on paljon mukavampi näin.
 |
| Siinä se on. Syyllinen. |
On näköjään mun eilinen kommentti hävinnyt. Menna sanoi että hänenkin blogistaan kommentteja häipyy..
VastaaPoistaBloggerissa taitaa touhuta kommenttivaras. Joku ei viitsi omia kommentteja kirjotella ja varastaa toisilta ja käyttää ominaan. Palauta kommentit, senkin pitkäkyntinen roisto!!!!
PoistaKatsotaan varastaako tätä kukaan:
VastaaPoistaMuistan hyvinkuinka perjantaisin töiden jälkeen maistui viini ja rentouduin viikonloppua kohti. Sitten se lakoi maistua vielä lauantainakin ja lopetin kokonaan juomisen. Siitä on reilut 10 vuotta. Lopetin ihan huvikseni, mutta nyt ei enää tee edes mieli mitään alkoholipitoista.
Ei varastanut :)
PoistaOlen kuullut, että muillekin on käynyt samalla tavoin. Kun on aikansa juomatta, ei enää tee mielikään.
Minulle ei viini maistunut samalla tavoin kuin nyt, kun asun yksin. Mausta olen aina pitänyt, mutta kotiolot estivät. Riitti, kun toinen joi. Nyt luulin olevani onnenpekka ja saavani nauttia elämästä ja viinistä niin kuin haluan, mutta niinpäs ei olekaan. Vaikka mitä tuosta huolta kantaa, elämästä voin nauttia ja hyvistä juomistakin silloin tällöin.