Piipahdin eilen illalla lääkärin luona ja tänään istun koipi pöydällä ja kiroilen. Tai on siinä tyyny alla, siis jalan alla. Kiroilen silti.
Liikkuminen on aikamoista klenkkaamista, kun koko jalkaterä on kuin tulessa. Sain ihanaan vaivaani taas kortisonipiikkejä ja eilen löytyikin oikein makea paikka ihan pikkuvarpaan juuresta. Ei ne piikit tähän mennessä ole yhtään sattuneet, vähän on sellaista paineen tunnetta ollut, mutta muuten ihan helppoa. Eilen sattui niin helvetisti! Sanoin heti, että nyt tarvitsen sairaslomaa, että voin oikeasti levätä. Ei sellaisesta töissä mitään tule, kun sinne tänne pitää rampata lähes koko päivä.
Kaipa tämä yksi päivä riittää. Tänään en tee muuta kuin ulkoilutan pikaisesti koirat ja täytän sekä tyhjennän pesukonetta. No, illemmalla taidan käydä kaupassa, mutta siihen jää liikkuminen.
Lähetin aamulla pomolle viestin, että tänään on pärjättävä ilman minua. Tiedän, että se on vaikeaa, voi vaikka koko firma kaatua, mutta kaatukoon. Nostan sen huomenna taas pystyyn.
Niin sitä vaan firmoja kaadetaan ja nostetaan pystyyn;)
VastaaPoistaHarmittavan kiusallinen tuo vaivasi, ja kun voi vain arvailla auttaako ne piikit vain väliaikaisesti. Paranemista toivottelen kumminkin!
Sitä katsos tekee, mitä osaa :)
PoistaJalkapöytä sinertää kauniisti, onneksi sain eilen levätä.
Sympatiat sulle, varmasti ovat minuutit pitkiä. Tulin toivottamaan sulle mitä parhainta naistenpäivää! Niin, ja pusuja <3
VastaaPoistaKiitos Peppone! Aurinkokin paistaa meidän naisten kunniaksi.
PoistaNiinhän tuo paistaa mutta täällä korvessa on sangen kylmä, yöpakkaset huitelevat kahdenkympin tienoilla ja päivisinkin on useampi aste. Eilen ja tänään on tuullut jumalattomasti joten keli on tosi raaka.
PoistaKevät nyt on sellaista, vaihtelevaa. Pakkasta tai vettä tai aurinkoa tai kaikkea. Mutta kohta on kesä!
Poista