Tapasin tänään työkaverini, ystäväni, jota en pitkiin aikoihin ole töissä nähnyt. Hän on joutunut olemaan sairaslomalla kuukausitolkulla aivokasvainten leikkausten vuoksi. Tai oikeammin sen takia, ettei ole toipunut kunnolla vaan saanut uusia tauteja vaivoikseen.
Ystävällä oli tapaaminen lääkärin kanssa ja sen jälkeen kävimme yhdessä (aviomiehensä avustamana) kahvilla ja juttelemassa pitkästä aikaa. Kun hitaasti ylitimme suojatietä, alkoi vieressämme oleva auto peruuttaa kohti. Ystäväni ja miehensä olivan onneksi kauimpana, mutta minua auto pääsi kolhaisemaan. Onneksi huusimme niin lujaa, että kuskikin kuuli ja iski jarrut pohjaan. Että olin vihainen!
Ryntäsin kuskin viereen ja näytin erinäisin käsimerkein ja kerroin suomalaisin tehosanoin, mitä ihan ensimmäiseksi täytyy tehdä, kun autoa alkaa peruuttaa. Ensin katsotaan, ettei ketään ole takana! Puolalainen kuski oli kyllä häpeissään ja vieressään istunut nuori nainen ei kehdannut katsettaan nostaa auton lattiasta. Varmaan harmitti heitäkin. Olihan siihen peruutukseen syynsäkin, mutta silti.
Koko juttu nauratti jo hetken kuluttua. Ei pitäisi lähteä omilta nurkilta vilkkaille kaduille seikkailemaan. Heti sattuu ja tapahtuu.
Kun olin taas saattanut ystäväni kotimatkalle, kävin ostamassa suomalaisesta kaupasta pari tölkkiä hernekeittoa ja pussin Panttereita. Vielä kun olisin saanut ruisleipää, mutta se oli lopussa. Vasta helmikuussa tulee uusi erä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti