On outo olo, sellainen hermostuneen levoton. En jaksaisi millään istua työpöytäni ääressä. Äsken jo häivyin kävelemään pitkin käytäviä ja häiritsemään työkavereita tajuttomilla tokaisuillani tai älyttömillä kysymyksilläni?
Yksi kollega kysyi, josko on ukkosta ilmassa, kun tuntuu levottomalta. Ehkä tuntosarveni toimivat viiveellä, sillä eilen näihin aikoihin jyrisi ja salamoi oikein kunnolla. Nyt on vaan pimeää.
Näitä levottomuusolotiloja tulee silloin tällöin. Tuntuu, kuin olisi muurahaisia pitkin kroppaa vaikkei yhtään kutitakaan. Sellainen kumma kihelmöinti, mistä en osaa ottaa selvää. Eiköhän tämäkin tunne pian katoa ja sitten on vain polvi ja nilkka kipeä.
Lauantaina menen kampaajalle. Tilasin ajan ihan uudesta paikasta, jonka ohi yhtenä viikonloppuna kävelin. Liike näytti ulospäin kovin mukavalta ja siistiltä, joten päätin pistää pääni likoon. Leikataan, sanoi kampaaja. Lauantai-iltana joko nauran tai itken.
Olen muutaman kerran käynyt työkaverin suosittelemalla kampaajalla, mutta viimeisin käyntikerta oli liikaa. Värjäri oli äkäinen ja epäystävällinen, eikä leikkauksen suorittajakaan ollut parhaimmillaan. Ennen tapasin mennä aina uudestaan samalle kampaajalle vaikken olisi tykännytkään. Ajattelin, että niille tulee paha mieli, jos menen muualle. Nyt en enää välitä. Hiusten leikkaus ja värjäys maksaa niin paljon, etten halua kerta toisensa jälkeen pettyä.
Katsoin äsken kalenterista, että minulla on menoa ensi viikon perjantaina. Ostin jo pitkän aikaa sitten liput suomalaisen pitkäaikaissuosikkini keikalle. Saa nähdä, kuullaanko "Levottomat jalat" vai pelkästään uudempaa tuotantoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti