Taas kerran on aika yrittää. Jo monta kuukautta olen ajatellut, että tästäkin voisin kirjoittaa ja tästä ja tästä ja..., mutta illan tullen kotiin päästyäni en enää ole jaksanut miettiä saatikka sitten istua näytön ääreen tuntojani pohtimaan.
Mutta kokeillaanpa, jos tämä homma taas lähtisi käyntiin. Peukut pystyyn siellä!
Olen viime aikoina kaatuillut eli mennyt nurin muutamankin kerran. Onneksi mitään vakavaa ei ole tapahtunut, mutta kuten tänään apteekissa totesin, it is the story of my life, and perhaps of my death.
Vaikken mitään todenperäisyyslaskelmista ymmärräkään, olen lähes sata varma siitä, että kuolla kupsahdan jonkun typerän kaatumisen seurauksena.
Pari viikkoa sitten kannoin kaikessa rauhassa kauppakasseja autosta talon aulaan tarkoituksenani siirtää ne hissiin ja hissukseen siitä kotiini. Koira odotteli autossa omaa vuoroaan. Kassit olivat jo aulassa ja viimeisenä kuormana raahasin vesipullopakkausta portaita pitkin (en juo hanavettä täällä, se on pahaa vaikka sanovatkin, ettei siinä mitään myrkkyjä ole). Jostain syystä en keskittynyt, enkä nostanut jalkojani tarpeeksi pärjätäkseni korkeiden askelmien kanssa ja kaatua rojahdin kivitasanteelle. Polvet - niin ensin luulin - iskeytyivät kiveen ja vesipakkaus lensi metrin päähän. Muovipullot säilyivät ehjinä kuten jalkanikin, mutta kipu oli helvetillinen. Toiseen jalkaan sattui polven alapuolelle ja toinen sai iskun juuri polven yläpuolelle. Onneksi ei käynyt pahasti.
Viime sunnuntaina oli iltamyöhällä koiran kanssa lenkillä ja ihan muina naisina kävelin puiston käytävällä, kun koira näki jotain uhkaavaa. Vastaan tuli mies muovikassin kanssa, mutta puolisokea koirani luuli näkevänsä jotain muuta ja oli valmiina hyökkäämään pussin kimppuun. Siirryin pois polulta ja kompastuin sekä liukastuin yhtäaikaa puun juurakkoon. Siinä samassa olin turvallani ja pärskin märkää sotkua suustani. Muovikassimies nosti minut ystävällisesti ylös. Onneksi tälläkään kertaa ei pahasti käynyt, rillit säilyivät ehjinä ja minä myös. Nenävarsi on kyllä ruvella ja oikean käden nivelsiteet venähtäneet, mikä todettiin seuraavana päivänä sairaalan ensiavussa.
Nyt täytyy kulkea varovasti loppuvuosi. Kaatumiskiintiö tälle vuodelle on jo täynnä.
Mukava kuulla sinusta, paitsi kaatumisista. Ei kahta kolmannetta eikä kolmas paritta ja miten se nyt menikään...Jospa nyt riittäisi. Hyvää kevään odotusta, täällä pakkasta tällä kertaa -14 C.
VastaaPoistaMeillä vain vähän nollan alapuolella, mutta silti on kylmä. Oli muuten se kolmas kerta aika lähellä tänään. Mukavaan kevään odotusta sinnekin!
VastaaPoista