lauantai 16. helmikuuta 2013

Ei se mahdu!

Aamulla etsin esiin nilkkatukeni. Muistin sen viime yönä, kun silloin tällöin heräilin. Yritin epätoivoisesti vetää jonkin verran venyvää, sukkamaista tekelettä vasempaan jalkaani.

Joko tuki ei enää veny niin kuin sen pitäisi tai jalkani on lihonut. Sain sen juuri ja juuri päkiään saakka, mutta sitten tuli stoppi. Ei se mahtunut. Muistan ostaneeni tuen joskus entisessä elämässäni, kun vielä harrastin kaikenmaailman liikuntoja, modernia tanssia, nyrkkeilyä, juoksua. Joka päivä jotain. Ilmeisesti jalkanikin oli silloin pienempi ja suloisempi kuin nyt. Ja ilmeisesti minulla jo silloin oli nilkkavaivoja.

Ulos oli kuitenkin koirien kanssa lähdettävä. Onneksi omistan kunnon vaellusbuutsit, tukeva varsi ja pitävä pohja. Nilkka voi niissä aika hyvin, ei satu kuin kompastuessani. Miltähän buutsit näyttäisivät työvaatteiden kanssa? Vai löytyisikö jostain tukevia varsikenkiä, joita voisi töissäkin käyttää? Vaikeinta on tällä hetkellä päivisin, kun kuljen sisäkengissä, jotka eivät tue mitään eikä mistään.

6 kommenttia:

  1. Tervehdys!
    Ja tervetuloa Luostariin, huomasin ilokseni että olit liittynyt meidän porukkaan mikä on hieno juttu.
    Laitan tämän sinun blogisi Luostarin seinälle niin osaavat sitten muutkin tulla tänne.
    Luostarissa on sitten paras huutaa (kommentoida) jos haluaa äänensä kuuluviin eli ei muuta räväköitä kommentteja, koska ne vauhkot seurakuntalaiset eivät välttämättä tajua katsoa sinne seinälle. Manitsen kyllä itsekin asiasta, niitä kun täytyy aina paimentaa. Nyt on pakko lähteä ostamaan evästä mutta palaan illalla lukemaan mitä elämääsi kuuluu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipä hei!
      Kyllähän Luostariin oli tultava, näytti niin koukuttavalta. Lupaan huudella aina kun siltä tuntuu.

      Poista
  2. Hyvä juttu että tulit,kerta kaikkiaan. Tulet huomaamaan sairaalloisen uteliaisuuteni ja pakko kysyä (en ole lukenut vielä vanhempia postauksia) että mitä koiruuksia sulla on? Tätä meidä torppaa asuttaa sellainen 5-v. beagle, otettin se vuosi sitten "pitovaikeuksien" vuoksi. Ei riittänyt enää edellisellä omistajapariskunnalla aika tälle viehättävälle neidille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirista toinen on herrasmies-russeli, jonka suurinta huvia on kissojen jahtaaminen ja kuoppien kaivaminen. toinen taas on pieni, sekarotuinen poikamiestyttökoira, jonka menneisyydestä en tiedä mitään. Hain sen koiratarhalta, mihin se oli kadulta joutunut.

      Poista
  3. Tervehdys!
    Löysin tänne Luostarin kautta ja onpas mukavaa lukea, jäin koukkuun ja luin kaikki kirjoituksesi...

    VastaaPoista