maanantai 18. helmikuuta 2013

Vapaaehtoista kuljetuspalvelua

Enhän minä päässyt ylös aamuvarhain vaikka niin oli tarkoitus. Tai ehkä 5.30 ei ole varhaista muille, mutta minulle se on. Ihan liian aikaista herätä. Kuudelta kömmin ylös ja yritin päästä alkuun. Olin luvannut olla ajoissa kokouspaikalla, kun kaukaisia osallistujia alkoi paikalle tulla.

Kyllä olin taas kiltti. Perjantaina täytin autoni kokoustavaroilla ja annoin niitten muhia siellä viikonlopun yli. Maanantairuuhkassa suhasin keskikaupungille ja mahdottoman ystävällisesti raahasin painavat kassit neljänteen kerrokseen. Onneksi oli sentään hissi ja pikku apulainen odottamassa. Kaiken tämän tein vain sen takia, että illalla minulla oli aika lääkärille, jonka vastaanotto on ihan kokouspaikan vieressä. Kaksi kärpästä jne. Sain auton talliin päiväksi ja illalla sain rauhassa ajella kotiin, kun kävelemään en oikein pystynyt. Taas pistettiin ja tällä kertaa peräti kummallekin puolen nilkkaa.

Ei se pistäminen yhtään sattunut, mutta pistopaikan etsiminen sitäkin enemmän. Kuinka lääkäri osasikin löytää ne makeimmat kipukohdat? Nyt pitäisi taas levätä pari päivää, mutten oikein ehdi. Ensi viikoksi pitää saada toinen iso kokous purkkiin. Ei sen puoleen, ihan kivaa hommaahan se on. Saa olla ihmisten kanssa tekemisissä.

3 kommenttia:

  1. Sain jokunen vuosi sitten polveeni kortisonipiikkejä. Ensimmäinen ei tehonnut yhtään, mutta toinen tehosi. Eri lekurit ja jälkimmäisellä kerralla löysi kanssa oikein makean kipupaikan.
    Ehkä se sinullakin tehoaa nyt paremmin. Koita vähän hellittää sen käyttöä muutama päivä, jos vaan mitenkään pystyt. Sanoivat minullekin, että se aine leviää siellä. Tiedä sitten.

    VastaaPoista
  2. Ilmeisesti aika yleinen hoitokeino. Nilkka on nyt vähän parempi, mutta lepäilemään en kyllä ehdi. No, illalla kotona sitten makoilen.

    VastaaPoista
  3. Saatko sä kortisonia siihen jalkaan vai jotain muuta? Lääketieteestä en paljon tiedä mutta eikö tuo kortisoni pitkään käytettynä ole haitallista, päättelen vaan siitä kun entiselle työkaverilleni oli annettu vuosikausia kortisonia olkapäähän ja se vaikutti jotenkin "kuluttavasti" (syövyttävä vähän turhan rankka sana) niveleen. En tiedä joten parempi etten höpise enempää.

    Oletkos muuten jaksanut ja millä mielellä?

    Täällä korvessa oli tänään erittäin keväinen päivä, aurinko paistoi täydeltä terältä ja keli oli nollassa mikäon todella harvinaista helmikuun puolivälissä. Harvinaista sikäli, että tätä leutoa keliä nollan kanttiin on ollut koko kuukauden vaikka tilastollisesti pitäisi olla talven kylmin kuukausi.

    Jaksamista ja muutenkin kevyitä polkuja toivottelen, ollaanpa taas yhteyksissä. <3

    VastaaPoista