tiistai 17. helmikuuta 2015

Viikonlopun riemuja

Aina ne on samanlaisia, ne meidän viikonloput. Lauantaiaamuna koira herättää viimeistään puoli kahdeksalta ja aloittaa aamushownsa. Murisee, haukkuu, juoksee ovelle ja parvekkeelle. Näykkii housunlahkeesta, katsoo silmiin, ynisee ja juoksee taas ovelle ja takaisin. Eikö me jo voitais mennä, se sanoo ja hyppää melkein syliin.

Hei, mun pitää saada jotain aamupalaa ensin, yritän vastata, muttei siitä mitään apua ole. Yritän silti juoda aamukahvini rauhassa ja samalla miettiä, mihin myyrämetsän jälkeen käveltäisiin. Lauantaisin nimittäin täytyy mennä myyriä metsästämään aina samaan puistoon. Mistä kummasta koira voikin tietää, koska on lauantai?

Kun lopulta pääsemme ulos, on sillä hirveä kiire. Se ei näe eikä kuule mitään matkallamme, ei väliä vieraista koirista eikä edes kissoista. Pääasia, että päästäisiin pian perille. Ja sitten kaivetaan. Joskus jaksan jopa pari tuntia kulkea sen perässä pitkin poikin puiston pusikkoja ja ihailla nopeita tassuja. Joskus en jaksa, ja silloin yritän suostutella sitä pois. Yleensä jään toiseksi, koira lähtee silloin, kun sitä huvittaa.

Säästä riippuen jatkamme lauantaita lenkillä. Jos on sateista, koira on kaivamisen jälkeen tosi kurainen, joten täytyy kävellä aika kauan, että se puhdistuisi. Jos on poutaa, kuiva muta putoaa karvoista nopeammin. Joskus on pakko vielä nostaa koira kylpyammeeseen lenkin jälkeen ja pestä oikein kunnolla. Siitä se ei tykkää yhtään.

Iltapäivällä käyn kaupassa ja koiraa saa lepäillä kunnes illalla taas lähdemme kävelemään.

Sunnuntaisin aamulenkki alkaa yleensä autoilemalla. Olen sen verran kulkija mieleltäni, että ainakin kerran viikossa täytyy käydä jossain muualla kuin vain kotinurkissa. Yritin viime sunnuntaina etsiä uutta puistoa enintään 100 kilometrin säteellä ja löysinkin useita. Tietysti päädyttiin juuri siihen puistoon, mihin ei koiria saanut viedä. Harmitti sellainen. Saisivat nettisivuilleen merkitä, ovatko koirat tervetulleita vai eivät.

Onneksi oli aurinkoinen kevätpäivä ja löysimme mukavan ulkoilureitin puiston ulkopuolelta.



2 kommenttia:

  1. Koirallasi on selvästikin kalenteri päässä:)

    VastaaPoista
  2. Niin on. Harmi, kun se ei osaa ennustaa vaikka paljon omituisia taitoja omaakin.

    VastaaPoista