Tarkistin aamulla, kuinka paljon tällä kertaa olin voittanut paikallisessa miljoonalotossa. 7,90 euroa oli pelitilille ilmaantunut! Tänä vuonna noita pieniä voittoja on tullut jo aika monta, suurin taitaa olla tähän mennessä 8 euroa. Kyllä pelaaminen kannattaa! No, voitoista huolimatta taidan olla häviöllä vaikka suuria summia en viikoittan lottoakaan, yksi tai kaksi riviä enintään.
Töihin tullessa kuulin jo kaukaa, että minua oli odotettu. Hyvä, kun eivät ovelle vastaan juosseet. Yksi kollega oli hukannut junalippunsa ja kukas muukaan sen pystyisi löytämään kuin minä. Ihmettelin oikein ääneen, miksei joku toinen asiaa voinut hoitaa. "Sinä olit ottanut sen vastaan", sanottiin. Niin olin, tammikuun 5. päivä ja sen jälkeen luovuttanut lipun henkilölle, joka asiaa hoiti. "Mutta kun sitä lippua ei ole missään!", minulle huudettiin. "Olet hukannut sen!" En varmasti ole.
Että ne jaksaa. Kyllä joku toinenkin olisi osannut etsiä ihan samasta paikasta kuin minä, jos olisi vähän asiaa ajatellut. Harrastin hetken salapoliisin työtä ja kiikutin lipun oikealle henkilölle. Hän oli ylenmäärin kiitollinen. Lupasi tuliaisia, kun palaisi matkaltaan. Jos aamuhuutaja olisi edes ihan pikkuisen ajatellut ensin, saattaisi hän nyt olla tuliaislistalla. Vähän logiikkaa ja vielä vähemmän huutoa, niin asiat hoituu helpommin ja nopeammin.
Onneksi päivä vaan parani, kun näin, että sähköpostissa oli ilmoitus itseltään Kuningatar Elisabetin maksumestarilta. Minulle kuulemma on tulossa iso summa rahaa lontoolaisesta pankista. Tiesinhän sen, että joku päivä Elisabeth muistaa minuakin!
Ai sinullekin Lissu lähettää rahaa, minullekin sieltä tulee aina välillä isoja summia :D :D
VastaaPoistaHänellä taitaa olla vähän ylimääräistä :)
Poista