Pankista rahaa ja rahat pankille

Työkaverini avautui minulle eilen. Olinkin jo vähän aikaa ajatellut, että kaikki ei ole ollut hyvin. Hän on viettänyt kovasti työaikaa puhelimessa, häipynyt välillä ilmoittamatta pariksi tunniksi, eikä ne työtkään ole oikein sujuneet.

Kollegallani on ongelmia asuntolainansa kanssa. Hän osti asuntonsa useita vuosia sitten ja sai siihen pitkäaikaista asuntolainaa. Viime vuonna rouva joutui työttömäksi ja työttömyyskorvauksen maksaminen kesti ja kesti. Hän kävi pankissa kysymässä, jos saisi vähän lyhennysvapaata lainastaan ja se luvattiin. Asiasta on oikein virallinen paperikin olemassa.

Syksyllä rouva maksoi rästissä olleet lyhennykset ja jatkoi lainan lyhentämistä kuten aikaisemminkin. Nyt hänellä on vakituinen työpaikka ja asian pitäisi kaiken järjen mukaan olla kunnossa. Mutta eipäs ole.

Pankki perii korkoa myöhästyneistä maksuista, mikä saattaa olla tavallista. Tavallista ei sen sijaa ole se, että tällä viikolla pankki on ilmoittanut pistävänsä työkaverini asunnon pakkomyyntiin. Työkaverini on ottanut yhteyttä pankkiin järjestääkseen korkojen maksun, mutta kukaan siellä ei suostu perumaan päätöstä. Rouvaa on heitelty ympäri maata pankin eri toimistoissa, eikä hän sinne soittaessaan koskaan tiedä, minkä toimiston virkailijan kanssa asiaa yrittää hoitaa.

Tänään hänen piti mennä muutamaksi tunniksi kotiin, kun ulosottoviraston mies oli passissa, jos joku vaikka olisi tullut asuntoa katsomaan. Virastosta uhattiin poliisilla, jos rouva ei kotiinsa tulisi ovea avaamaan. Ulosottaja oli tutustunut rouvan asuntoasiakirjoihin ja ihmetellyt, kuinka pienestä asiasta oli kysymys.

Ensi viikolla kollega menee asianajajan juttusille ja yrittää sitä kautta saada asian hoidetuksi.

Ihmeellistä touhua. Miksi ison pankkilaitoksen täytyy pistää ihmisten elämä täysin sekaisin? Jos asian kerran voi hoitaa, niin luulisi, että olisi kaikille hyvä, että se hoidettaisiin. Pelkkää kiusaamista pankin taholta on tuollainen. Niille ei mikään riitä.