Iski sitten viimekertainen omaan (jo ennestään kipeään) nilkkaan. Ei olisi kannattanut manata matkailijoiden luottamusta navigaattoreihin. Eilen sorruin itse ihan samaan.
Lähdettiin koiran kanssa taas tutkimusmatkalle ja näpyttelin osoitteen auton tuulilasiin kiinnittämääni ihmelaitteeseen. Hienosti se tiesi matkan pituudeksi 60 km. Ei paha matka ollenkaan, siitä vaan moottoritielle köröttelemään.
Löydettiin melkein perille, osoite oli ilmeisesti väärä. Ei ollut perillä puistoa eikä linnaa vaan pelkkiä omakotitaloja ja päättyvä tie. Kerrankos näin sattuu, tuumasin, käänsin ajopelin ja jatkoin matkaa. Pienessä kaupungissa oli paljon yksisuuntaisia katuja ja jouduin kiertämään ja kaartamaan pitkän tovin ennen kuin osuin puiston laitamille ihan ilman karttakonetta. Löytyihän se lopulta!
Linnan puisto oli iso elämys. Sinne menen toistekin nyt kun tiedän tien. Pari tuntia jaksettiin koiravanhuksen kanssa kävellä pitkin poikin puistoa ja metsiköitä. Lampien rannoilla ihailtiin vesilintuja ja välillä väisteltiin lätäköitä. Kun tuli nälkä, lähdettiin kotia kohti.
Asetin navigaattoriin päätepysäkiksi kotiosoitteen ja ihmettelin, kun matka olikin nyt vain 45 km! Mihin olivat aamupäivän 15 kilometriä kadonneet! Pikku juttu, ajattelin, eiköhän asia lähempänä kotia selviä. Selvisihän se. Yhtäkkiä gaattori käski kääntyä moottoritieltä keskustaa kohti. Käännynkö - Enkö käänny - Käännynkö? Käännyin. Iso virhe. Jouduin kaupungin pahamaineisimmalle alueelle, jossa liikenne mateli kovin hitaasti ja kaduilla oli epämääräisen näköistä sakkia. Äkkiä heitin reppuni piiloon, katsoin tiukkana vain eteenni ja olin kuin en olisi ollutkaan.
Onneksi pääsin lopulta tutuille poluille ja moottoritien kautta kotiin. Jos voitin kilometreissä, hävisin varmasti ajassa. Ei olisi kannattanut uskoa puhuvaa laatikkoa. Vaikka eipä tämä ensimmäinen kerta ollut, kun seikkailin oudoissa paikoissa. Tuskin oli viimeinenkään.
Koira oli reissusta niin väsynyt, että syötyään kävi nukkumaan ja nukkui tähän aamuun saakka. On sillä iso rakko.
Minä katson aina odommille seuduille mennessä netistä reittikarttoja, paria eri karttaa. niissä on joka kerta eri reitit ja kilometreissä eroja. Siitä siten sumplitaan. En omista navigaattoria, mies toimii sellaisena :)
VastaaPoistaNiin minäkin tein ennen. Luin karttoja etukäteen ja tulostin netistä reittivaihtoehtoja, mutta nyt minusta on tullut navigaattorin orja. Kunpa muistaisin aina ottaa kunnon kartan myös mukaani.
PoistaAivotkin pysyvät virkeämpinä, kun ihan itse pohtii reitin :) Eikä pieni eksyminen ole ollenkaan pahasta.
En ole koskaan oppinut sokeasti luottamaan navigaattoriin. Vanhaa kunnon paperikarttaa on aina vähän vilkuiltava jollain tekosyyllä.
VastaaPoistaJa voi koiravanhusta! Mutta sama meillä, tuo 13-vuotias nukkuu välillä niin sikeästi, että pitkä aika menee ilman tarvetta ulkona käymiselle.
Kyllä paperikartta pitäisi aina muistaa mukaan ottaa. Selviäisi helpommalla, kun navigaattorin kanssa eksyy.
Poista